Bill Cosby Show - Carnivores of Doom 2006-2007 studiopäiväkirja

Täällä voit seurata uuden omakustanteen äänitysten etenemistä. Päiväkirja etenee kronologisesti niin, että vanhimmat kirjoitukset ovat ensimmäisellä ja uusimmat viimeisellä sivulla. Välissä olevat kuvat ovat sieltä täältä, eivät välttämättä juuri päivältä jolloin teksti on kirjoitettu. Antoisia lukuhetkiä.

- Jussi

1 , 2 , 3 , 4 , 5 , 6 , 7 , 8 >>

Perjantai 15. 12. 06

Rakas studiopäiväkirja. Hymiö. Tänään pitäis lähteä kohti Lapinlahtea. Aleksi sano tulevansa huomenna. Miikakin on kuulemma tulossa. Antti on viikonlopun Jyväskylässä, koska ei jaksa matkustaa. Sillä on vielä viikko palvelusta ennen joululomaa, joten me muut yritetään saada treenattua pohjia biiseihin tämä viikko. Pitäis varmaan tehdä loppuun jotku noista raakileistakin. Säätämistä löytyis riittävästi myös tekniseltä puolelta; pitäisi siivota tietokone ja päivittää ajurit, yrittää epätoivoisesti parantaa huoneakustiikkaa, asentaa uudet laitteet paikoilleen yms. Saa nähdä miten aika riittää. Tuossa ois kumminki joulua ja muitakin ryyppäjäisiä edessä. Pelottaa vähän kun thomannilta on tulossa aika tärkeitä vermeitä, eikä ne ole vieläkään edes lähtenyt tulemaan. PRKL! Tilaus on käsitelty viikko sitten. Täytyy varmaan päätyä siihen, ettei rumpuja mikitetä. No, eiköhän tässä jotakin keksitä. Palaan asiaan.

- Jussi Redford

Tiistai 19. 12. 06

FAK. Tässä on tullut säädettyä tuon koneen kanssa kyllästymiseen asti. Aamulla näytti siltä, että äänityksiä pitäisi siirtää kesälle. E-MUlla on paskimmat ajurit ikinä! No mutta asiaan. Aleksi purki koko koneen osiin ja kokosi uudelleen, formatoi kovalevyt ja asensi Windowsin uudelleen. Melko paljon jäi tuota romua pöydälle. Äänikortin ajureiden kanssa tapeltiin n. 5 tuntia. Lassi kävi seuraamassa päivittelyä. Itku vaihtui nauruksi ja bitit ääneksi. Toimii. Kone on kunnossa, mutta pää tyhjä. Onneksi tuotiin kahvinkeitin studiolle.

Mitä seuraavaksi? Luultavasti minun pitää huomenna ottaa mittarit käteen ja ruveta akustoimaan. Ainut vaan ettei ole mittareita. Kokeillaan kadottaa yksi huoneen kulmista. Seisovia aaltoja ois tarkoitus tappaa.

Thomannin tilaus ei ehdi äänityksiin. Vastoinkäymiset ei meinaa ottaa loppuakseen. Pitää huomenna soittaa St. Paulille ja kysyä josko voisivat toimittaa tarpeet T-kauppaa nopeammin. Saa nähdä mitä tästä tulee. Sentään tuo masiina toimii.

- Jussi

Torstai 21. 12. 06

Ei näin pojat, ei näin. Äänikortti on paskana. Särisee ja paukkuu, välillä ääni katoaa ja kone hidastuu. Sanotaan E-MUlle ei ja Focusritelle hei. Huomenna on postista noudettavissa. Eli siis Focusriten Saffire Pro 26 I/O aloittaa työsuhteen studion sydämenä. Emolevyssä ei ole firewire-porttia, joten käväsen huomenna ostamassa PCI-kortin sitä varten. Samalla pitää käydä hankkimassa uudet lyöntikalvot tuohon settiin. Ajattelin snareen Remon CS Black Dottia ja tomeille Emperoria. Pitäis saada vähän jytäkämpää soundia. Jos noita ei löydy niin ambadassorit käy myös.

Tänään tuli Behringerin ADA8000 8-kanavainen adat-etuaste sekä piuhoja ja telineitä. Letkua on aivan helvetisti, muttei koskaan riittävästi. Mikähän siinäkin on? Telineissä sama homma.

Eilen ja tänään treenattiin pohjia Miikan ja Aleksin kanssa. Biisiraakileita on huonosti laskettuna 16 kappaletta. Puolissakaan ei ole vielä sanoja, mutta ainahan ne voi duunata vaikka Kari Vepsällä. Huomenna asennetaan uusi interface, treenataan ja yritän ehtiä virittelemään jonkinlaista diffuusoriseinää rumpujen taakse. Saa nähdä miten käy.

- Jussi

Keskiviikko 27. 12. 06

Aleksi: No niin, tästä lähtee ensimmäinen äänityspäivä käyntiin. Elisa ja Lauri herää. Lähdetään kohta kauppaan, ostoslistalla on mm. kahvimitta. Nähtäväksi jää, saammeko vielä tänään mitään lopullista koneelle.

Miika: Rakas päiväkirja, kosketan sinua nyt ensimmäistä kertaa. Kuin kauris joka juo kivimetsän makeasta lampoisesta janoonsa. Kuin lehmän turvan hellä ja älykäs kosketus kerrostalon sisäpihalla. Kuin seksuaalinen arpajaisvoitto. Tältä minusta tuntuu nyt. Nyt kun kaikki on sanottu. Teemme historiaa tänä päivänä. Muussia valuu gorillasta.

Antti: Snick palseja on syöty jo runsaasti. Kissanpäivät alkoi. On Uncut ja uusin Rumbakin. Aleksi säätää rumpua koneelta ja minua alkaa jo vaivata tuohon vierelle siirretty peili. Studiojännitys ei tunnu yhtä kovana kuin ennen, mikä johtunee osaltaan myös kaikkien nuutuneisuudesta. Mikä olikaan sun paras bändisi? DNA-nainen soitti ja kyseli, että onko mieli muuttunut vuoden aikana liittymäasioissa. Eipä.

Aleksi: Klo on nyt 17.33 ja rumpusoundit on melkein kohdallaan, Jussi virittää vielä virvelin kuntoon. Vedetään varmaankin basso ja rummut yhtäaikaa sisään, bassosta otetaan sekä mikki- että linjasoundi. Tiedä häntä tuleeko tällä kertaa enemmän rokkia vai meneekö kaikki perseelleen kahden soittajan töpeksiessä samalla aikaa. Demokitaratkin olisi tarkoitus vetää. Käytiin Petri Munckin kotisivuilla.

Jussi: Kello 19.26. Vedettiin Akun ja Mikun kanssa ensimmäiset pohjat sisään, ihan hyvältä kuulosti. Soundit miellyttää, soitto ei. Pitää varmaan treenailla vähän lisää. Kahvi on hyvää. RNP toimii virvelissä. Focusriten kortti ei meinaa tykätä konkista, heti kun ne kytkee tulee verkkohurina mukaan. Poltan nyt tupakan.

Antti: Kello 19.57. Revin kynsitikun irti. Siinäpä se onkin; valitako ajoittainen pieni vihlonta vai hetkellinen sumentava tuska. Otin jälkimmäisen. Aki Pöntinen palasi äkkiä tapetille, taustakuvaksi. Siitä miehestä toivoisi löytävänsä enemmän otoksia. Vaikka uima-asussa. Pöntinenhän nousi urheilukansan tietoisuuteen 1990-luvun alussa Kiteen pallon pelinjohtajana. Mies luotsasi nuorta ja kehityskelpoista joukkuetta, joka sitten vasta vuosikymmenen lopulla (Pöntisen siirryttyä takavasemmalle) ja 2000-luvun alussa nousi lopullisesti yhdeksi kansallislajimme suurjoukkueista. Vielä muistaakseni vuoden 1999 finaalisarjassa Sotkamon Jymy vei mestaruuden puhtaasti otteluvoitoin 3-0, mutta kahta seuraavaa kautta KiPa hallitsi jo varsin suvereenisti. Kaikki muistavat Sami Aholan ratkaisevan läpilyönnin. Melkoinen mörssäri muutenkin. Jos löi viisi juoksua tai enemmän yhdessä ottelussa, sai päähänsä typerän lierihatun. Niin, ehkä yritän päästä siihen, että niin harmillisen usein Kiteeläisestä pesäpallosta puhuttaessa unohdetaan Aki Pöntisen ansiot lamavuosina - kun hiekkatekonurmeakaan ei vielä ollut.

Muut bändiläiset käyvät läpi minulle vielä varsin tuntematonta biisiä. Ainakin demo kuulosti lupaavalta. Jaffa alkaa maistua kuselta. Kynteen ei enää satu. Saa nähdä kuinka tässä käy. Ilposta ei ole vielä kuulunut mitään.

Aleksi: Kello 23.36. Jerry Cotton, saatiin kaksi biisiä narulle, ts. kahden biisin rummut ja bassot. Käytettiin eräässä rankassa bassolinjassa fuzzia, se sai miehet kyyneliin. Toimi aika helvetin hyvin. Epäilin hieman meidän yhteensoittotaitoa, mut toka biisi meni ensimmäisellä yrityksellä sisään. Ensimmäinen kolmannella. Ihan kiva. Meininkiä on siis luvassa.

1 , 2 , 3 , 4 , 5 , 6 , 7 , 8 >>