<<- Sivu 2/2 edellinen

Muutama sana Bill Cosby Show’n vuosista 2005, 2006 ja 2007:

Miks ei kukaan enää käy täällä? Eikö kukaan rakasta ketään?

<sis>Vuosi vaihtui uuteen tutussa ympäristössä. Yritin hetken pohtia mitä Bill Cosby Show on tehnyt alkuvuoden 2006 ja tulin siihen tulokseen ettei oikein yhtään mitään. Voin olla väärässäkin. Levy tuli painosta helmikuussa ja sitä juhlittiin jonkun verran. Syntyi melko luontevakin tyhjiö, jonka luulisin useimmille artisteille olevan tuttuakin tutumpi. Pitkä projekti on saatettu päätökseen, eikä uutta kohti oikein kukaan uskalla haikailla. Loppiaisyönä katselimme Aleksin ja Maurin kanssa kymmenen tuntia Twin Peaksia, jonka jälkeen oksensin hampurilaista vessaan. Tämä ei kerro bändin silloisesta tilasta mitään. Soittotahti hidastui lisää ja kului käsittääkseni hyvin pitkiä aikoja, joina emme neljästään kertaakaan olleet yhdessä bändikämpällä. Taas ne välimatkat + päämärättömyys. Kaikki on pilalla.

<sis>Nyt lähetään Lahteen bändin kanssa lomailemaan.

<sis>Maaliskuulle saimme onneksi pientä ohjelmaa Ääni ja Vimma –bändikilpailun muodossa. Piti matkustaa Helsingin Käpylään asti vetämään kaksi biisiä. On se järjetöntä. Alkaa kuulostaa vanhalta sedältä, josta tuli mieleen vanha sika, mutta siitä myöhemmin lisää. Ne kaksi kappaletta olivat Ainoastaan ja Han åker. Jatkoon ei päästy, meistä ei pidetty, ei pidetä vieläkään. Reissulta on hieman ikäviä muistoja. Ei ripulissa ole kiva soittaa. Maaliskuulle -06 saatiin buukattua toinenkin keikka, joten onhan meidän ollut pakko harjoitellakin jossain välissä. Esiinnyimme Lapinlahden Pitäjäntuvalla. Soitettiin varmasti ainakin pisin setti koskaan. Voin taas olla väärässä. Keikkaa edeltävänä iltana valmistimme Miikan kanssa spray-maalilla lipun lavan taakse. Nyt se on harmillisesti kadonnut jonnekin kämpältä. Soiton jälkeen minua pyydettiin tekemään sellainen biisi jossa mies tekee pahaa naiselle niinku seksuaalisesti.   
<sis>Tuli pääsiäinen ja paljon oli lukemista ja tekemistä bändin ohessa. Bändin oheista työstettiin myös bändikämpällä, sillä jo kauan sitten perustettu sivuprojekti Jyrkän linjan miehet herätettiin henkiin ensimmäisen ja luultavasti viimeisen kerran. Tätä kirjoittaessa eivät huhtikuun -06 äänitykset ole vielä päätyneet näille sivuille kaiken kansan kuultaviksi, mutta jos joskus sitten on niin käynyt niin hyvä sitten. Tripla(tai enemmän)basaria kuuluu ja sama riffi toistuu molemmissa biiseissä. Siitä typerämpää kiertoa on varmasti vaikea kenenkään luoda. Kun joku sitten toukokuussa kyselee JLM:n materiaalin perään, vastaa nimimerkki ”juho-nalle” siihen että voi mennä tovi. Tähän taas nimimerkki ”mika-nalle” lisää: Mutta Best Boy Gripiä on tulossa piakkoin. Nimimerkki ”jouni-nalle” huomauttaa vielä, että se tulee räjäyttämään pankin. Best Boy Grip on siis Miikan ja Aleksin poikabändi.

<sis>Tossa laskin eilen, että ois uudelle levylle jo 11 biisitekelettä olemassa, tosin suurin osa niistä on kesken.

<sis>Näin on kirjoittanut Jussi 11.7.2006. On siis jo muutamia kertoja vakavissaan puhuttu seuraavasta albumista ja nimenomaan siitä, että kyseessä tulee olemaan tuplalevy. Täytyy yhä sanoa, että pelkkänä ajatuksena tuo oli loistava ja anarkistinen. Jo tavallisten pitkäsoittojen väsäämistä pidetään autotallibändille melko joutavana puuhana. Tulisi panostaa kahteen tai kolmeen biisin ja tehdä timanttinen demo oikeassa studiossa. Bill Cosby Show ei ole koskaan näin toiminut – päinvastoin. Studion suhteen ollaan omavaraisia ja levyjen kestojen suhteen taas täysin kohtuuttomia. Tuplalevyajatuksen takana lienee ollut tämän toimintamallin liioittelu. Tehdään tajuton määrä biisejä, erilaisia, ties millaisia. Vaikka lopulta päädyttiinkin hillitympään ratkaisuun, toi tuplalevyn uhka oman värinsä biisimateriaaliin, josta myöhemmin muotoutui Carnivores of Doom.
<sis>Ennen tuota kesäistä laskelmaa biisien määrästä oli Lordi voittanut euroviisut Aleksin ja Jussin lomaillessa Espanjassa. Siellä pojat saivat vaikutteita paikallisesta rytmiikasta, mikä muuten on havaittavissa esimerkiksi kappaleen Hermosolut pakkastuulessa riffissä. Uusista sepustuksista muistan ainakin nykyisen Ryyppykaverit, älkää jättäkö –biisin alkumuodon ja minun ja Aleksin kurjan yrityksen tehdä Ylex:lle kesäkumibiisi. Kertosäe siirtyi myöhemmin Lakanoihin. Noise.fi julkaisi arvostelun Tässä tuleenista iltana ennen viinijuhlia. Itselläni on tuosta ajasta sumeita näkyjä päässä. Siviilipalvelus oli juuri alkamassa.
<sis>Kesästä tuli onneksi syksy ja materiaalia levylle alkoi kertyä. Ilmassa oli kaikenlaisia löyhiä ajatuksia kokonaisuuksista, esimerkiksi ”Timo”-niminen hahmo pysyi vähän aikaa kärkisijoilla. Aleksi kyllä teki sen nimisen biisinkin ja se äänitettiin asiallisesti. Syksyllä 2006 toimittiin kutakuinkin niin, että sekä Jussi että Aleksi suolsivat biisejä 25-30 kappaleen mittaista tuplalevyä ajatellen. Demoja vaihdettiin ainakin Jussin kanssa sähköpostitse. Itse treenaus koko bändin kanssa oli tietenkin minimissä, mutta turha kai sitä on toistuvasti tässä mainita. Varmuutta oikeastaan mistään musiikillisesta linjasta ei ollut. Projekti eli, mikä oli oikeastaan myönteistä, sillä on melko turhaa hakata rakenteita ja sovituksia kivitauluihin jos niiden toimivuudesta ei ole mitään käsitystä. Aleksi ja minä näimme Finlandia-talolla Nick Caven, joka paiskasi mikrofonin flyygelin kanteen. Jännitys tiivistyi muutenkin. Varsinaiset äänitykset oli määrä käynnistää heti joulun jälkeen.

<sis>Ei vielä pysty sanomaan mitä on tulossa, mutta se on iso.  

<sis>Joulu meni ja kuten näillä sivuilla joskus käyneet varmasti tietävät, heräsivät Elisa ja Lauri useaan kertaan. Itse Carnivores-sessioihin en tässä sen syvemmin mene kun on jo olemassa raporttia studiopäiväkirjan muodossa. Jonkinlaista yleisluonnehdintaa kuitenkin: projekti liikkui ja venyi ja vanui jatkuvasti, sattumalla suurempi rooli kuin ennen, Aleksi vastasi käytännössä kaikista kitaroista luoden äänityshetkillä ratkaisevia sovituksia, bassossa säröä ja niin edelleen. Yksi merkittävä koko Carnvores of Doomia värittävä asia on ehdottomasti vapautuminen syntetisaattorien käytön suhteen. Uudenvuoden tienoon jälkeen äänityksiä jatkettiin viikonloppuisin aina kun vähintään kaksi jäsentä oli paikalla.

<sis>Olkaa varovaisia, elämä saattaa joskus kääntyä teitä vastaan. 

<sis>Jo toivottua vaihtelua studiopuurtamiseen toi keikka Jyväskylän Ilokivessä maaliskuun alussa. Uusia biisejä uskallettiin soittaa kolme. Tapahtuma oli Y-Rock, eikä kovin hyvin mainostettu sellainen. Yleisöä saapui paikalle melko vähän. Itselleni jäi keikasta katastrofaalinen ja paska jälkimaku, mutta kyseessä voi olla oma harhani. Myös Jyväskylässä jatkui joulukuun sessioissa alkanut runsas dokumentointi videokameralla. Lupasin palata myöhemmin vanhaan sikaan, mutta oikeastaan en halua. Joitain koko albumia johdattavia kasvokuvia nyt vain löytyi netistä. Maaliskuun keikan jälkeen äänittely jatkui, mutta pitkin kevättä ja kesää sitä alkoi vaivata päämäärättömyys. Lisää piti tehdä ja kehnoa materiaalia piti karsia, jäseniä ei ollut paikalla, itselläni ei ollut jossain vaiheessa mitään näkemystä mistään äänitetystä. Aina kun tuli täysin uutta materiaalia, kuulosti se luonnollisesti huomattavasti paremmalta kuin useita kuukausia vatvotut pätkät. Lopulta kesän tienoilla tehtiin syvässä kriisitilassa ratkaisu unohtaa ajatus tuplalevystä, siivilöidä sekalaisesta materiaalista parhaat palat esiin ja panostaa niiden valmistumiseen. Carnivores of Doom nostettiin albumin nimeksi ja pitkään mielessä oli käyttää Jannea valokuvamallina kansissa.
<sis>Nyt jollain tapaa ihmetyttää kuinka tämä vuosi on kulunut bändiltä vain viikonloppuisin äänitellen. Ongelma on ollut ainakin siinä, että juuri kun ratkaisevissa äänityksissä on päästy vauhtiin, on viikonloppu loppunut kesken ja seuraavan kerran sitten taas yritetään kahden tai kolmen viikon kuluttua, jolloin ensimmäinen päivä menee ihmetellessä mistäs tässä koko levyssä/biisissä on kysymys, toisena edistystä tapahtuu kunnes juominen alkaa, kolmentena katumusta ja taas VR:n kyytiin. Kuulostaa turhauttavalta ja sitä se pahimmillaan on ollutkin. Kuitenkin kun kesä taas onneksi muuttui syksyksi eikä Ilosaarikaan enää sattunut koko kehoon, alkoi valoa näkyä Tunnelitien päässä kun vihdoin osasimme määrittää projektille lopun. Tarvittiin enää muutamat tehokkaat sessiot ja oltiin loppusyksystä tilanteessa, jossa levyn nimeksi olisi voinut tulla Consider it Done. Kuulostaa hyvin vaivattomalta. Osa bändistä kokeili vielä loppusyksyn ratoksi raittiuttakin. Aleksi ja Jussi raatoivat miksauksen kanssa useita päiviä. Kannet syntyivät eräänlaisella ryhmätyöllä. Näitä ei osaa muistella kun ovat niin lähellä. Ei ole vielä muodostunut hohtoa, ei näkökulmaa, ei inhotusta. Eilen Carnivoresit kuitenkin tulivat painosta ja tietyt painofirman sössit harmittavat. Huomenna on silti juhlat.

<sis>En ole niin hävytön, että edes yrittäisin tehdä tästä kolmen vuoden pätkästä jonkinlaista yhteenvetoa loppuun. Millaista on ollut? Kannattiko? Menikö aika hukkaan? No:

Tuplasti parempi olisi Turpotiisseli.   

 

Antti Hurskainen
Lapinlahdella 20.12.2007

P.S:
Kursivoidut kohdat tekstissä ovat suoria lainauksia tällä sivustolla toimivasta vieraskirjasta. Kirjoittakaa sinne lisää, älkää harkitko ensin.

<<- Sivu 2/2 edellinen