Bill Cosby Shown synty ja kehitys 2003-2004

-Historianopettajat kaataa aitaa

Elokuu 2003

Oli lauantainen alkuilta Ylitalon bändikämpillä, jonka välittömässä läheisyydessä Aleksi innostui keksimästään punk-hahmosta, joka laulaa: ”Yö tärisee, seinät repeilee” . Nimenomaan brutaali rankkuus oli kappaleen lähtökohtana, soitimme alkumuotoa muutamia kertoja läpi, oli ehkä puhetta jostain projektista. Jussi ja Aleksi kuuluivat vielä bändiin Black Orchid (myöhemmin Pirttiväki). Ilta venyi pitkäksi ja aamulla menin viimeistä kertaa kirkkoon töihin.

Syys- lokakuu

Virisi ajatus mahdollisesta musiikkiesityksestä tuleviin mopopippaloihin. Projektibändiin kuului alkuvaiheessa Aleksin, minun ja Miikan lisäksi koskettimia soittanut Riku. Yö tärisee sai seurakseen Miikan elokuiseen lausahdukseen (”toinen sai rahat (alunperin viinaa ja tupakkaa), toinen sai mustalaisen kaipauksen”) perustuneen Mustalaisen kaipauksen, joka keikalle mentäessä muutettiin Rastafariksi. Paikalle oli mahdollisesti tulossa yksi mustalaistyttö. Syyskuun alussa bändi kulki noin kaksi viikkoa nimellä B.B. Kinky, kunnes ruokavälitunnin aikainen aivoriihi 17.9. tuotti Bill Cosby Shown. Nimi oli tapetilla mm. Aleksin ja Miikan toteuttamatta jääneen englannin kurssiprojektin jälkimainingeissa.

Rumpaliksi asettui melko kivuttomasti Jussi, koska Jussi osasi ja muilla oli jo soittimia. Treenaus oli ainakin kahtena iltana tehokasta, vire oli E ja silloiseen vetonaulabiisiin Nahkaremmi tuli pysäytyskohtia. Sanoituksiin ei varsinaisesti uhrattu aikaa, mm. Krematorioon-biisin alkuversio syntyi Miikalta lähes hetkessä. Kyrvän ruiluttamisesta ei koskaan virallisesti laulettu, säkeistö kuulosti lopulta liikaa Ajetaan me tandemilta.

Keikka oli mopopippaloissa keskiviikkona 24.9. Jussi ajoi Ylivieskasta ja soitti matkalta, löin vastatessa pääni kivuliaasti karmiin. Sirenin käytäville leviteltiin mainoksia ja esiintymisasuiksi valittiin jätesäkit. Kolmannen biisin alussa yleisö vetäytyi useita metrejä taaksepäin, Nahkaremmin aikana hurmos palasi. Riku lausui kameraan ”Keikkahan meni hyvin, kaikkihan meni hyvin”. Seurasi muutama viikko hiljaiseloa, Miika sai lyhyestä matikasta C:n ja Ruotsista E:n, muista ei vielä tiennyt.

Marras- joulukuu

Pirttiväki (Jussi, Aleksi, Tume ja Koponen) oli vielä olemassa, BCS taas melko hiljainen. Marraskuun lopulla tuli kuitenkin filosofian tunnin yhteydessä ratkaiseva ulkopuolinen pyyntö: Bill Cosby Show lukion joulujuhlaan. Seurasi epäröintiä, mutta mahdollisuuteen tartuttiin. Samaan aikaan Aleksin ja minun mm. Pirttivaaran pelimannit sisältänyt Järvikarhu-proggis valmistui aikataulun mukaisesti.

Syntyi lyhyessä ajassa muutama ratkaiseva kappale, kuten Ainoastaan minä voin nähdä sen, joka oli selkeä siirtymä keveämpään ilmaisuun. Jussi sävelsi aikasidonnaisen Ruskeaa joulua aloitusbiisiksi, Aleksi Älä koskaan luota rekkamieheen väkivaltaperinnettä jatkamaan. Koskettimet vaimennettin vaivihkaa ja Riku hoiti valoja. Raamattutiedon kurssilla Anja värväsi avustajia joulukirkon saarnaan, kieltäydyimme keikkavalmisteluihin vedoten. Kootuista lauseista muodostui Onko saarnaan avustajia, ensimmäistä kertaa kirjoitettiin paperille ”suntio”.

17.12. siirrettiin kamoja Jumpposen autolla Monarin saliin, lunta satoi suurina hiutaleina. Alun perin oli määrä vetää Yö tärisee yms. mehevillä säröillä, mutta salissa olikin sietämätön kaiku. Epätoivoisen vitutuksen vallassa päätettiin keikalle ottaa entistä seesteisempi ilme. Rekkamieheen sovitettiin swing-intro ja vielä Ylivieskassa ollut Jussi sävelsi tilaustyönä Orjan arkipäivän. Erkki Moilanen tarjosi kaikuneuvontaa, Aleksi lanseerasi Frudi drudi wringsit ja Magiksen. Mainoksia leviteltiin taas rutkasti, taiteilijanimet (Boy Gordon, Hank Over, Ben Derek ja Jeff Jerry Jackson) kiihottivat kansan mielenkiintoa. Itse keikka soitettiin 19.12. klo. 22 alkaen performanssitaiteen kyllästämälle yleisölle. Esiinnyimme puvuissa ja Mauri kuvasi. Seuraavana aamuna osa osallistui spontaanisti ylä-asteen joulujuhlaan.

Joululomalla syntyi Mitä vikaa on yhdynnässä ja kotisivujen ensimuoto, keikan ääninauha siirtyi CD:lle 30.12. Uudenvuoden lähipäivät olivat täynnä skandaaleja.

Tammi- maaliskuu 2004

Loppiaisesta muodostui käänteentekevä BCS:n tulevaisuutta ajatellen. Levynteko tuli puheeksi ja nimenomaan pitkäsoitto oli koko ajan lähtökohtana. Purkkistudiota ei otettu missän vaiheessa vakavaksi vaihtoehdoksi, sillä äänityspaikaksi valittiin Ylitalon olohuone. Pian kuitenkin selvisi että asuintilojen käyttö olisi mahdotonta, projekti siirtyi luontevasti bändikämpille, jonka intohimoinen laitteistaminen / kalustaminen alkoi. Aluksi äänityssessiot oli tietenkin tarkoitus kuvata lähes kokonaisuudessaan. Kotisivuille valehdeltiin bändin olleen kasassa jo kaksi vuotta avustuksen toivossa.

Teemalevyajatus vahvistui Suntion pojan (Kuolla vesisateeseen) ja miljöön (Rautakunta ja myöhemmin Kylätiellä) myötä, osa tarinoista sidottiin yhteen rautalangalla. Listattiin levyn todennäköiset ostajat kuten Paulin serkku Anttoni ja koko Krakova-ryhmä. Puukotusiltana äänitettiin levyn läpisoitto, Kinky Master syntyi ja ikuistui. Yhteisellä päätöksellä provosoivista nimistä ja kappaleista Nahkaremmi, Mustalaisen kaipaus ja Pertus Kristus luovuttiin. Kuopion bändikisaan oli tarkoitus osallistua ja yrityksestä jäikin kattoon jäljet. Jyrkän linjan miehet perustettiin. Penkkareiden jälkeen Jussi investoi mikseriin ja mikkeihin, Ylä-aste lainasi rumpuja, Nuorisoteatteri mikkiä, Topi rumpupenkkiä, Lassi ja Pauli molemmat kitaraa ja Erkki bassovahvistinta. Martti Mujunen sai ansaitsemansa lempinimen.

Äänitykset käynnistyivät perjantaina 27.2. kun Aleksin ja Miikan lukulomaa oli jäljellä reilu viikko. Mikityksessä oli ongelmia ja illan rumpupohjat piti vetää lauantai-aamuna uudestaan. Miika piirsi jossain vaiheessa surullisen Batmanin ja Barbara Bushista irstaan Frank Zappan. Viikonloppu ja hiihtoloman alku meni rumpuihin ja bassoon, kitarat oli lähes purkitettu perjantaihin mennessä. Vallankumous oli syntymäisillään Koposen Jacksonin slideominaisuuksilla kunnes kaatui vuotaviin muumimukeihin. Kaupassa käytiin koko viikko varsin säännöllisesti. Levy oli vielä nimeämättä vaikka kappalejärjestyskään ei enää herättänyt erimielisyyttä. Lauluja ja useita sovituksia purkitettiin pitkin maaliskuuta, kävin välillä Krakovassa. Yksi puolalainen lupasi ostaa levyn jos joskus satuttaisiin tapaamaan.

Huhti- kesäkuu

Formulakisasunnuntaina äänitettiin harjausta ja keskustelua. Nimestä syntyi yhteisymmärys ja Pirttivaaran asukasluku laskettiin ikien perusteella. Heikki Rönkkö suunnitteli BCS-logon ynnä muuta kansitaidetta. Pääsiäisviikolla Krematorioon sai muutaman olennaisen sovituksen lisää. Kappaleita siirrettiin rohkeasti Mikseri.nettiin nostamaan itsetuntoja. Timo Rautiainen tuli jäädäkseen Aleksin syntymäpäivänä 26.4.

Toukokuussa 75% bändistä aloitti autokoulun ja levyä poltettiin ensimmäistä kertaa sisäkuuntelua varten. Ensimmäisinä kertoina kaikki sammuivat, mm. Aleksi ja minä rankan kävelyn päätteeksi. The Sexy Beast otti hetkeksi vallan Sirenin tupakkapaikalla ja keikoista saattoi olla jotain puhetta. Valmiiseen vihkoon oltiin hyvin tyytyväisiä. Ensimmäisessä masteroidussa versiossa oli liikaa jytinää, mutta ongelma korjaantui melko äkkiä. Viikkoa ennen provinssia paikallislehti kävi haastattelemassa ja Aleksi sai ensimmäisenä ajokortin.

Valmiit 200 levyä saapuivat painosta festareillelähtöaamuna 17.6. Seurasi intensiivistä kansien taittoa ja illalla tehtiinkin jo kauppoja Törnävällä. Jussin autoon kertyi viikonlopun aikana useiden bändien tuotantoa. Lapinlahdella bisnes sai jatkoa, mm. kirjakauppa otti 25 levyä myyntiin. Aleksi muuttui pelottavaksi skinheadiksi, ja juhannuksen tienoilla yritimme tyrkyttää itseämme tuloksetta Levykauppa X:ään.

Heinä- joulukuu

Levyä lähetettiin arvosteluihin Aleksin lähtiessä armeijaan. Miika sai koulupaikan, Jussi hävitti kännykän asemalle ja minä istuin taidemuseolla. Jussi hankki rummut ja sävelsi hetkessä kappaleet Syytön omasta mielestä ja Huoneessa, jonka nimi on koneella Huomenna. Super He-man sai diskovaikutteita, suunnitteilla oli myös Jump-henkinen video. Minun ja Jussin Ilosaaresta tuli farssi. Grillijono kesti melkein tunnin, en tavannut potentiaalisia levynostajia, parkkisakot oli lähellä ja suunnitellulta klubikeikalta myytiin liput loppuun silmiemme edessä. Onneksi sentään aamulla nähtiin niitä rokkitähtiä ja Mikko Leppilampi. Miika ja minä perustimme rockabilly-bändin ”This is America, sweetheart”.

Kun koulu oli alkamaisillaan, ilmestyi pari maireaa arvostelua. Jimmy Lawsonin keikkaillasta seurasi Aleksille kooma. Kauppa kävi verkkaisesti pitkin alkusyksyä, uusintapainosta ei kuitenkaan edes harkittu. Soittotahti löystyi Miikan siirryttyä Lahteen ja Jussin Ylivieskaan, jossa syyslomalla käytiin katsomassa Kehäkettu. Yhden pysähdyksen taktiikka oli tuoreena äänityksenä matkassa. Kesällä tehty haastattelu ilmestyi Aika-liitteessä.

Han åker buss utan sina vänner elvytti 1.11. Suntion. Paavo Bäckman otti yhteyttä ja kutsui Tampereelle musiikkibisneskoulutukseen. Ylivieskan junassa syntyi Siinä naisessa oli taikaan esiaste, johon vielä kuului säkeistö jalkapallosta. (Lapinlahti) - Ylivieska – Tampere – Ylivieska-(Lapinlahti) - matkasta kehittyi selviytymistaistelu unta, kahta pulloa, beat-boxausta ja pysäköintiongelmia vastaan.

Loppuvuosi sisälsi lisäksi mm. uudet tarkkailukaiuttimet ja yhä voimassa olevan suunnitelman äänittää seuraava pitkäsoitto loppukesällä 2005. Tuleva promosinkku sai nimekseen Urheiluruutu. Säkeistöjen määrät olivat kasvussa, Bad Molotov ja Commando Recon nousivat esiin.

– Antti Hurskainen