Syytön omasta mielestä
(säv. & san. J. Ylitalo)

tiedättehän te suhteen
kuinka voimakkaasti
kuutta suuta kohden totuus vääristyy
jonkin huhupuheen puolesta hirttäminen
ei ole siihen riittävä syy

olen teille pakasterasian kannen palanen
paperia, jolla talon lämmittelette tai ette
epäilen jo että olemassa edes olenko

kysyn
miten tämän kaltaisella olennolla
voi onnea olla
jotain nallen sisään kätkin
niin he uskovat
ihmiset puhuvat kun koittaa yö
hän on saatanan luomistyö
vieläkö tuo piru on vapaana
hei olen syytön

istun pihakeinussa katson noita ipanoita
pyrin sätkää käärimään
lapset naapurissa puhelevat ja repivät
kärpäseltä siipiä

”ihan epistä kun kärpänen ei pistä
yks paarma kerran puri meidän isistä”

tulee loppu leikistä, isi huutaa:
”varokaa tuota hörhöä tai saatte kepistä"