Onko toista noin reipasta lasta
(säv. J. Ylitalo, san. Hurskainen)

mitä tässä enää on? kenen neuvoihin saatan luottaa?
iltatyttönikin kehottaa vain riisumaan pusakkaa
ikäihmisetkö ainoastaan syttyvät muistelusta?
ei sekään auta kun ne huutavat: ”onko toista noin reipasta lasta?”

olen kyllästynyt teihin, pitkätukkiin, ihmisiin
kaikki onneani uhkaa

olen vaeltanut kauas, niellyt paksua tomua maan
umpeen nieluni turpoaa, on aika pelätä Jeesusta

silti taidan jäädä tähän, paikkaan rauhaisaan
kunnes hongat kaatuu niskaan

metsänpoika tahdot olla, sankar hakkuuaukion

vaan eikö mieles jo palaisi
ihmisten rientoihin missä kuulusitkin olla?
missä kuuluisinkin olla

metsän immen lempeän saat matkaas ottaa siveän

katsotkin sitten ettet vaan harhaan astu
sillä tiedän, että teitä vietti vie