Rautatie

sateinen rautatie
loputtomasti
jatkuu välissämme
asema on hiljainen
minut tiedostat
ja kun luulet etten katso
rohkeutesi keräät
vilkaiset

katseemme kohtaavat
viipyvät toisissaan
juuri sen ajan
mikä vaaditaan     
     rakastumaan
       tappamaan
         nauramaan

vilkaiset uudelleen
varoen minulle hymyilet
pudottaudun kiskoille
ylitän ne
nousen laiturilta toiselle
eteesi kävelen
tulet vastaan askeleen

katson sinua
silmilläni maalaan
     kuin ihastuva
     kuin murhaaja
     rakastaja
     sinulle on sama
- ne kaikki lopulta sinut pelastaa

katseestasi näen olet onneton
seurassani roolisi saat unohtaa
kun tartun käteesi, pelästyt
et muista edes miltä tuntuu toista koskettaa

pidä kädestäni kiinni ja katso silmiini
en vaadi sanoja
tahtoisit itkeä, tiedän, on vaikeaa
kun opettelee kaiken pois sulkemaan

näen mitä kukaan muu ei näe
se piirtyy poskeasi ja katoaa
painaudut syliini
tunnen surusi, se yltyy
hengitystä rajoittaa

nostat kasvosi ja hymyilet
huuliani huulesi koettavat tavoittaa
torjun suudelmasi
kyyneleesi kuivaan
älä koskaan suutele lohduttajaa
                  tappajaa