Mennään kuoppaan ja kuollaan
(säv. & san. A. Ylitalo)

äiti manaa saatanaa, kun poikaa riuhtoo tukasta
poika rienaa: "pakana, saisit mennä kuoppaan ja kuolla"
koira kun leikkii kuollutta, mieskin osaa antaa sille arvoa
poika rukoilee: "isä auta", isäpuoli siihen: "ei jumalauta"

nyt äiti tosiaan manaa saatanaa, yhä poikaa riuhtoo tukasta
mies: "no jaa, turpaan vaan", lyö vaimoa sekä lasta
mistä alkunsa on saanutkaan, ei ole tästä maailmasta

suku jakautui kahtia, ei anopin sahtia ennen kukaan ole juonut tuota tahtia
näkyi tuo laulavan, kusi koiran haudalle, poltteli rauhassa tupakkia
nyt jo vaimoaan raahaa pitkin maaseutua, on morsiuspuvussa
serkkupoika saa vihdoin mielenkiintoa uuteen hienoon perhealbumiinsa

kuulin kukon kunnian viimeisen kerran laulavan
ja isäpuolen nauravan lintusen vajan seinälle naulaavan

mustin mustaan turkkiin kustaan
äiti manaa saatanaa, miestä ja lastaan
koira kalvaa sääriluuta, veri virtaa miehen jalasta
on lauantai-illan tunnelmaa, on kuoppa, on aihetta
suureen juhlaan johon jo lapioidaan paikkoja
on tulipalo, yliajo, lapio ja kadonnut koira

ala nyt saman tien kuiskia
jos on niitä viimeisiä toivomuksia
pieni pyyntö on minulla vain
mennään kuoppaan ja kuollaan ja ain
ollaan rinnakkain